lauantai 28. helmikuuta 2015

Missä sitä ollaan oltu,tähän asti kysyn vaan?

Eletään vuotta 2015. Helmikuun viimeistä päivää,jos tarkkoja ollaan ja kaiken lisäksi Kalevalan päivää.Ja viimeisimmästä blogikirjoituksesta on aikaa..... reilu 2 vuotta, 2,5 vuotta suunnilleen jos tarkkoja ollaan.
Ja meriselitystä sille,miksi päivitykset ovat jääneet em. ajalta,ei löydy.Ainakaan kelvollista.
Tuhat ja yksi huonoa kylläkin löytyy; kiire,olen ollut töissä,ei ole ollut aikaa,kirjoitan sitten huomenna,on pitänyt kutoa sukkaa,lukea kirjoja.
Päivittää ties mitä monista some-tileistä,joihin olen itseni onnistunut kirjaamaan jollain mystisellä konstilla.Tosin tuokin helpottui kummasti,kun vastarintani murtui (erittäin tehokkaan aivopesun myötä tosin) ja hankin itselleni älypuhelimen. Ja samalla 20-vuotisen kännykkähistoriani toisen ei-nokialaisen - ensimmäinen oli 200-luvun alussa perushaistapaska-Ericsson,josta luovuin lyhyen akun ja käytön jälkeen.
Toki minulla on ollut blogini mielessä yhtenään ja tämän tästä,lähinnä "pitäisi kirjoittaa"-tyyppisessä yhteydessä,mutta kun siirtämällä on saanut siirrettyä vuorien lisäksi vuosia,ylläpito on käynyt aina vaan vaikeammaksi ja vastenmielisemmäksi. Itseasiassa olen jopa miettinyt pääni puhki,mikä on ollut se ajatus ja johtoidea tälle blogille - lähiöelämä itä-turkulaisessa lähiössä,kutomani miljoonat (no hyvä on,ei saa liiotella,sadat) villasukat vaiko elämä työvuorossa laivalla.Jäänmurtajalla tarkalleenottaen.Samalla olen miettinyt pääni puhki,aloitanko kokonaan uuden blogin ja revin sille jonkun järjellisen johtoajatuksen?

Tällaisiin mietteisiin Kalevalan päivänä on hyvä lopettaa. Olen kuitenkin puhunut. Lyhyesti.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Highway to heaven

Siinä se menee - ei siis tie sydämeeni vaan polku asian ytimeen!
Kaukaa katsottuna näyttää tyhjältä - reitti on selvä lähempää tutkiskelua varten....
Lähikuva paraatipaikalta.....
Lähikuva2 paraatipaikalta.....
Maailman napa?
On myös valittavana toinen polku.......

....ja toinen tie ;)
Pääsinpä vihdoin ja viimein käymään lähiömme Metsäbaarissa - paikassa jonka Turun kaupunki ystävällismielisesti rahoitti lähiömme spurguille.Paikka tuosta lähimetsiköstä taidettiin raivata jo edelliskesänä,ovathan nämä lähiömetsiemme kantapeikot majailleet tämän metsikön nurkilla jo tovin,mutta kuluneena kesänä tämän metsäbaarin käyttöaste ylitti reilusti kaikki kävijäennusteet.Voisinpa väittää että jopa Lausteen metsäbaari (jos siellä semmoista enää on) koki ennennäkemättöman inflaation tämän Varissuon "Sedulan" myötä.
Onhan täällä lähiössämme metsäbaareja ollut vaikka missä,ja missä ei ole ollut,sinne ovat nuo mainiot metsiemme miehet sellaisen tehneet.Tämä viimeisin kaiketi "siirrettiin" tuohon Majanummen toimitalon metsikköön käsittääkseni järjestyshäiriöiden (!!!!!!!!!!) takia.Aikaisempi,valloitettu paikka oli Pohjois-Varissuolla,ostarin kupeessa olleessa Päivännousevan leikkipuistossa,joka sittemmin purettiin tämän uuden ravitsemusliikkeen tieltä (mutta missä spurgut edelleen myös tuntuvat viihtyvän). Leikkipuistohan oli aidattu,joten tässä tapauksessa purku tarkoitti aidan poistamista.Ja se siitä.
Allekirjoittaneen piti jo menneenä kesänä vierailla kameransa kanssa tässä uusitussa ravitsemusliikkeessä,mutta koska uuden metsäbaarin käyttöaste kuitenkin oli korkea - mikä siis tarkoittaa että terassi oli jatkuvasti täynnä,siirtyi käynti rikospaikalla syksyisempään ajankohtaan.Nyt on terassi tyhjä ja kantapeikot valahtaneet talvethtimaan lähiömme viemäreihin.
Paikka oli yllättävän siisti siihen nähden mitä meno siellä oli kesällä.Mene ja tiedä onko alue kaupungin toimesta siivottu vai ovatko kantikset itse laittaneet kesäterassinsa talviteloille.Tuhkakupin virkaa toimittanut kurkkupurkki (tai mikä lienee peltiplänik) ainakin oli tyhjätty maunoahosmaisesti maastoon..... Vaikken kesällä tosiaan päässyt itse rikospaikalle,en voinut olla kuulematta näistä illanvietoista suoraan tantereella,koska parvekkeeni on juuri tuonne metsäbaarin suuntaan.
Ja oli se kieltämättä huimaa menoa,vaikka omaa päätäni ei huimannutkaan.Lähinnä rupesi vituttamaan se ainainen,iltaa kohti kohoava möykkä,kun nämä veijarit tappelivat milloin keskioluesta,milloin kolinasta,milloin La Sol-merkkisestä valkoviinistä tai sitten Si Nol-likööristä.Poliisi ja pelastuslaitos olivat säännöllisiä vierailijoita näiden paloviinan polttamien ihmisraunioiden korkean paikan leirillä.
Huvittavin tapaus tässä kesäkonsertoinnin sarjassa sattui juhannusaattoiltana,noin kello 18.00.Kaupunki ja lähiömme oli lähestulkoon tyhjä,kaikki kynnellekykenevät olivat paenneet kesämökeille,festareille ja kuka minnekin ja paikkakunnalla ei ollut muita kuin lauma maahanmuuttajia,metäsbaarin kanta-asiakkaat ja Anna.
Kaupat olivat kiinni,paikallisliikenne pysähtynyt ja keskikesä kauneimmillaan.
Niin eikö jumalauta metsäbaarista kuulu viskillä ja tupakalla äänensä kärventäneen Miss Suomen vuosimallia 1945 ääni,joka suureen ääneen meuhkaa:
"Vittu mää rakastan sua! Vittu mää olen rakastanut sua jo piremmän aikaa!"
Että hyvää ja rauhallista juhannusta vaan.....Aloin toivoa että Varissuo olisi rakennettu meren rannalle ja tämä koko metsäbaarin asiakaskunta olisi lähtenyt veneilemään sepalus auki ;)
Juhannuspäiväaamuna olikin suht hiljaista,lienee moinen juhlahumussa murjaistu rakkaudentunnustus verottaneen sen verran voimia.Mutta koska Ärrällä on nopeaa ja mukavaa asiointi,toi tämä kaikkien janoisten kioski taas helpotusta lähiömme beduiineille.Eikä sieltä taatusti oltu hankittu Kari Grandin pillimehuja saati Trip-mehutetroja.

Neulomo&nyrkkipaja





Frillahuivit ovat olleet henkilökohtaisessa käsityöpajassani kuluneena kesänä ja syksynä SE juttu.Huiveja on syntynyt lyhyessä ajassa tusinan huivin verran,ja puolet huivesta on lähtenyt maailmalle Itellan kuljettamana tai käsikassarapostina.Ilmeisesti ensihuuma huivien valmistuksessa on alkanut hieman laantua,koska nyt alkaa tehdä mieli valmistaa muutakin kun huiveja.
Kuvan sukat syntyivätkin sunnuntaipäivän välipalana.Löysin laatikon pohjalta näitä kuuluisia Hello Kitty-merkkejä pari kappaletta - merkit on ostettu vuonna miekka ja kypärä Hämeenkadun ompeluliikkeestä - ja "kaiken kiireen keskellä" värkkäsin nilkkasukat,joihin päätin merkkejä kokeilla. Yksi pari kimaltelevia Hello Kittyjä pitäisi vielä olla jossain,mutta ne nimenomaan ovat paikassa X. Eli ne löytyvät sitten kun löytyvät,mikä tarkoittaa että jahka muistan mihin lokoseen ne olen huushollissani laittanut.
Huivivillityksen huumassa on allekirjoittaneelta sukkien valmistus lähestulkoon jäänyt kokonaan,joten eiköhän olisi aika vaihtaa näin syksyn tullen pyöröpuikot sukkapuikkoihin......Kun tuo joulukin lähestyy ;) Ja talvi tietenkin,vaikka talven kylmyydestä nyt ei tiedä edes säätieteilijätkään.Tosin mulla on aivan riittämiin kaikenmaailman keskeneräisiä töitä ympäri huushollia,mm. kutomalla valmistuva,paksusta puuvillalangasta tehty torkkupeitto,joka onkin melkein valmis.Ajattelin postata tänne kuvan vasta valmiista peitosta.
Samoin tuo vino pino Isoäidin neliöitä odottaa viimeistelyä ja yhdstämistä - peitto jos toinenkin on siis työn alla.Vaatehuoneen hyllyllä taas havaitsin keskeneräisen 2-kaistaleponchon,joka valmistuu.....
.....joskus ;) Voisin vaikka vannoa itseni tuntien että kyseessä on välityö,jota tikutetaan kun mikään muu ei hotsita.
Mutta näillä mennään.Toivottavasti saan pitää tämän vähän pidemmän loman,niin saisin jotain aikaiseksikin.

torstai 4. lokakuuta 2012

Kaunis käsiala ja kiharat hiukset

Kateus,tuo yksi kuolemansynneistä,on omalla tavallaan veikeä asia.
Kateutta on monenlaista ja kadehtijoitakin löytyy joka junaan. Milloin kadehditaan Nalle Wahlroosin miljoonia,milloin naapurin uutta autoa ja isompaa taloa,milloin jonkun julkimon korkokenkiä,esiintymisasua ja -tyyliä.Naapureiden kadehiminen taitaa olla yleisin kadehtimisen aihe,ja useastihan se verhotaan lauseisiin
"Tartteeko sitä nyt välttämättä joka kolmas vuosi sitä autoa vaihtaa","Pitääkö olla aina niin suuruudenhullu",
"Kyllä rahaa tarttee olla kun keittiökin rempataan joka 30 vuoden välein","Mistä niillä nyt rahaa tommoseen uuteen kiukaaseen on,varmaan on haettu pankista lainaa" jne. Lista on loputon.
Wahlroosin Nallen kahdetiminen taas verhotaan avoimen vihamielisiin puheisiin ja kommentteihin;
"Helppo se on sanoa kun on rahaa","Eläis itte muutamalla satasella kuussa mitä jää työttömyyskorvauksesta",
"Ei tolla oo mitään käsitystä rahasta kun sitä kerran on".

Kaikki ihmiset ei tietysti myönnä olevansa kateellisia kenellekään yhtään mistään,ja eivät varmaan olekaan,ainakaan tietoisesti.Jotkut osaavat sen elämisen jalon taidon,jossa 15 vuotta vanhan Ladan omistajaa ei liiemmälti häiritse naapurin kolmen vuoden välein vaihtuva A-sarjan Mersu,viiden vuoden välein tehtävä keittiöremontti,saunan uima-allasosasto tai mikään muukaan naapurin omistama materia.Kuten ei sekään,että raharikas lausuntoineen aina välillä sohaisee kansalaisten kusiaispesää kuin Anu Saagim suomalaisten naisten ulkonäöstä konsanaan (tämänhän ovat Ristomatti Ratian mukaan suomalaiset Anulle kostaneet äänestämällä Ristomatin jatkoon Tanssi Tähtien Kanssa-ohjelmassa).Nämä ihmiset elävät pääasiallisesti omaa elämäänsä ja antavat muidenkin elää,mutta.... Ehkä ja todennäköisesti he kuitenkin tiedostamattaan kahdetivat sisaruksiaan jostain lapsuudenaikaisesta lelusta,hyvästä koenumerosta,menestymisestä......

Itse olen aina mielestäni kuulunut tähän ihmisryhmään,joka ei kadehdi muilta mitään.En naapurin uutta autoa,hulppeaa omakotitaloa,kelohonkamökkiä enkä kaupungissa sijaitsevaa kakkosasuntona toimivaa ullakkohuoneistoa.En virolaisnaisten kauneutta,en Kone-Herlinien omaisuutta.Pitäköön jokainen materiansa,rahansa ja omaisuutensa,minulle riittää että pärjään omillani,mulla on katto pääni päällä,muutama kirja hyllyssä ja pari lankakerää pyykkikorissa ja mihinkäs minä sitä autoakaan tarvitsisin kun Turussa on toimiva kaupungin sisäinen joukkoliikenne ja täältä pääsee suht nopeasti pääkaupunkiseudulle,maalle ja Perämerelle.Kyllä VR,Satiainen (=Satakunnan Liikenne) ja Vainion Liikenne kuljettaa.

Mutta.....
Kaiketi sitä tiedostamattaan kadehtii menestyviä naisia (Paula Koivuniemi,Maria Sid,Laura Voutilainen).
Ja se kateus ilmenee vastenmielisyytenä näitä vahvoja menestyjiä kohtaan.Ja tätä kateutta on meissä jokaisessa,tiedostimmepa me sen tai emme.On helpompi sanoa "etten voi sietää Paula Koivuniemeä" kun myöntää tosiasia että "perkele kun mua vituttaa kun liki 70-vuotias kotka klompsuttelee vieläkin niissä 20 senttimetrin piikkikoroissa pitkin maita ja mantuja".

Kateus suotakoon kuitenkin kaikille - kunhan muistetaan että jokainen meistä on oman onnensa seppä ja vastuussa omasta elämästään,teoistaan ´ja valinnoistaan.Ei kukaan voi syyttää kaikista epäonnistumisistaan muita,ja jos se naapurin uusi Mersu nyt oikein närästää,voisi varmaan kadehtija mielessään miettiä tapoja hankkia itselleen samanlainen kaara varastamatta sitä naapurin autoa.

En kuitenkaan ymmärrä kateutta (omasta mielestäni) olemattomista asioista.Kuten esimerkiksi luonnonkiharoista/tapuisista hiuksista ja hyvästä käsialasta,jotka minulla itselläni on molemmat.Aikuisten oikeesti,on rasittavaa,kun työtoveri yrittää nyhtää hiuksiani juuriaan myöten päästä irti hokien samalla "sulla on niin paksu ja kaunis kihara tukka,mulla on vaan tämmönen huippana".So what? Pitäisikö mullakin sen takia olla se ohut huippana tukka,vai eikö mulla sais olla hiuksia päässä ensinkään?Senkö takia ne mun hiukset pitää raastaa päästä irti - vaikka juurineen?Onhan se tietysti mukavaa että hiukseni toisen silmissä näyttävät kauniilta ja ties miltä,mutta ihan pienenä vinkkinä sanoisin että olkaa viikko minun hiuksissani ja tapelkaa joka aamu niitten kiharoiden jouhien kanssa että ne asettuvat edes sen verran siedettävästi että kehtaa ihmisten ilmoille lähteä.KIITOS!

Ja tämä käsiala.PERKELE!!!!
Käsialahan on minun järkeni mukaan aika yksilöllinen.Yhdellä se on hyvä,toisella kaunis ja kolmannella niin helvetin ruma että pitää sen joulukortin kanssa kipaista lähimpään apteekkiin jossa farmaseutti kertoo onko se tosiaan joulutervehdys vaiko lääkemääräys?Nykäsmasamaisesti vertaisin myös että toiset on oikeakätisiä,toiset vasureita ja elämä on laiffii.
Ja omalla kohdalla tämä "Sulla on kaunis käsiala"-höpötys on jatkunut jo ammoisista alakouluajoista asti.Että osasi olla noloa kun opettaja luokan edessä nosti allekirjoittaneen kaunokirjoitusvihon ylös mainostaen millaista sen kirjoituksen pitäisi olla.Kotona taas äiti kirjoitutti vihkoonsa kaikenmaailman leivontaohjeita ja ruokareseptejä kun "sulla on niin hyvä käsiala".Samasta syystä kirjoitin jo ala-asteikäisestä lähtien kotoamme lähetetyt joulukortit (ja itseasiassa kaikki lähetetyt postikortit).Jostain kumman syystä lapsuudenkodistani loppui joulukorttien lähettely 12 vuotta sitten,eli silloin kun itse muutin Turkuun.
Koulussa taas kirjoittelin milloin nimiä luokkakuviin,milloin puhtaaksikirjoitin ryhmätöitä jne.,samasta "sulla on hyvä käsiala"-syystä.Ja tämä tapa on siirtynyt koulusta työpaikalle ja levinnyt suvun keskuuteen.
Milloin on lyöty nenän alle suruadressia,milloin eläkkeellelähtökorttia milloin mitäkin.
"Kun sulla on niin hyvä käsiala"

Mutta kun se ei aina ole ollut niin yksinkertaista.Itse en ole koskaan pitänyt meteliä hiuksistani enkä käsialastani,sen on aina tehnyt joku muu.Samoin se joku muu on kateuksissaan ajoittain letkauttanut että "kun sää nyt sit mainostat sitä hyvää käsialaas/noita hiuksias".
Minä?Mainostanut?
Ei sitä tarvitse mun syykseni laittaa jos joku tätä "Sulla on hyvä käsiala"-virttä veisaa.
Itse en juurikaan näistä ominaisuuksistani ole,tätä postausta lukuunottamatta,numeroa tehnyt,joten voisinko tästedes saada pitää hiukset päässäni (saan ne tarvittaessa nyhdettyä päästä ihan itsekin!) ja samalla toivon ettei bloggaus ala koskaan tapahtumaan käsinkirjoitettuna.

Että eipä mulla muuta!

maanantai 1. lokakuuta 2012

Kotona jälleen


Voisi luulla että matkailu avartaa,mutta paskat siitä sanon minä.Pari viikkoa sitten köröttelin aamun varhaisina tunteina Turusta paikallisbussilla puoli tuntia Naantalin linja-autoasemalle,siitä taksilla pakaasini kanssa Luonnonmaalle Turun korjaustelakalle,perjantaina lähdettiin 16 tunnin merimatkalle Naantalista Helsinkiin ja kotilaituriin Katajanokalle ja eilen jurnuttelin Vainion Liikenteen expressbussin kyydissä Helsingistä kohtuullisen suoraa moottoritietä Turkkuseen.
Että jos nyt joku onneton amatööri tulee mulle vinkasemaan miten eksoottista ja jännittävää elämää mää elän kun saan matkustaa ja näen maisemia,mää taatusti huitasen.Jos nyt en kovinkaan lujaa,mutta huitasempa kuitenkin.

Lähinnä huokaisin helpotuksesta,että pääsi helvettiin elikkäs pois telakalta,olkoonkin vaikka miten kotikulmilla.Kieltämättä vähän närästi matkustaa kotiin Stadista - Naantalista nyt kumminkin olisi ollut lyhyempi kotimatka - mutta kuitenkin.Nyt liitän vähintään viikon verran iltarukoukseeni toiveen ettei tarvitsisi ainakaan viiteen vuoteen mennä Luonnonmaan telakalle,vaikka turkulaisena pääsenkin sinne "näppärästi".Naantali itsessään on kyllä kaunis kaupunki,siellä pitäisi useammin vierailla.

Lähdettiin siis perjantaina 28.9. Kontion kanssa Naantalista kohti Helsinkiä.Tarkka lähtöaika oli 15.30.
Jossain vaiheessa havaitsin että perskeles,tänään tulee 18 vuotta Estonian uppoamisesta ja kun tuo kustannustehokas,keulaltaan Hackmannin Kovanaamaa muistuttava maanmainio jäänsärkijä rullaili suhteellisen kiitettävästi jo kaijasta irrottuaan,rupesi vähän pelottamaan.Kyselin vahtiin meneviltä perämiehiltä että kurvaillaanko me tänään Utön ohi ja saatuani myöntävän vastauksen pyysin kyseisiä herroja olemaan kovasti kaahailematta muistuttaen Estoniasta.Mustalla huumorilla varustettuna ihmisenä pyysin poikia edes Utön kohdalla hidastamaan ja varmuuden vuoksi tarkistamaan löytyisikö niitä haaksirikkoutuneita vielä......
Vaan kaahailivatpa nämä veijarit siitä huolimatta - punkkaan olisin kaivannut korkeampia laitoja,tavarat sinkoilivat muutenkin ja pentterissä olivat leikkeleet,juustot ja vihannekset päättäneet tulla oma-aloitteisesti aamiaiselle tarjolle.Astiavahingoilta (ainakin isommilta) vältyttiin,mutta veikkaisin että jos liikkuvalla poliisilla olis ollut puhallusratsia jossain kohtaa matkaa,olisivat pojat saaneet ylinopeussakot ;)

Mutta,loppu oli onneksi onnellinen.Lauantaiaamuna saatiin jälleen asfaltoitua maata jalkojemme alle ja laivan kotilaituriin.Ja allekirjoittanut kotiutui eilisiltana.Lomaa pitäisi henk.koht. työvuorosuunnitelman mukaan olla vuoden loppuun,mutta vannomatta paras.Perslävessä meinaan vihloo siihen malliin että kohta raastetaan taas pinkkiä pakaasia Katajanokan suuntaan niin että heilahtaa.
Sitä odotellessa - hyvää lomaa minulle!

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Topi ja Toivottomat

Tämä telakalla olo alkaa jo pikkuhiljaa kyrsiä.Aikuisten oikeasti.
Jotenkin vielä jaksaisin sen jatkuvan paskankannon sisälle - paskan,joka pääasiallisesti koostuu hiekkapuhalluskuonasta,mutta tuo veden kanssa pelleily alkaa jo ihan vituttaa.Ja veden kanssa pelleilyllä tarkoitan nyt vessojen kahden tunnin käyttökieltoja ja veden katkaisua "toistaiseksi".
Tottahan toki siinä oppii arvostamaan puhdasta,juoksevaa vettä ja saniteettimukavuuksia,kun vesi on poikki ja vessat on käyttökiellossa samalla kun lähettää äänettömän rukouksen yläkertaan ettei asu vesipulasta kärsivässä Afrikassa,mutta kun niitä töitäkin pitäisi tehdä.Ja siivous ja ruuanlaitto - niihin nyt kumpaankin eittämättä tarvitaan vettä.
No,toisaalta taas ajattelen että enää tämä viikko,ja ne muutama päivä mitä on jäljellä ennen sunnuntaina alkavaa lomaa,ne seisoo vaikka päällään,mutta kuitenkaan ei uskalla suunnitella mitään pitkään nukkumisia tms.,koska todennäköisesti siinä vaiheessa lomat kusee ja pahasti.Ja huomaat olevasi edelleen töissä.
Joskus sitä miettii että jos ja kun olisi NIIN paljon rahaa ettei tarvitsisi maleksia töissä heiluttelemassa vessaharjaa tai möykkäämässä imurin kanssa tai edellä perässään lattialuuttua,saisin päiväni aivan sujuvasti kulumaan värkkäilemällä käsitöitä.Välillä saattaisin lukea jotain rattoisasti kirjoitettua dekkaria...... Vielä kun voisi asua esim. jossainpäin Turun saaristoa,missä ei naapurit eikä kaupunkien julkinen liikenne eikä kapakat terasseineen häiritse ;)
Nykyisellään haaveilen lähinnä että olisi edes sen verran aikaa,että ehtisi tekemään kaikki ne villasukat,torkkupeitot,kaulahuivit sun muut,joita on suunnitellut ja jotka ehkäpä ovat kesken.Työnteko vaan tuppaa häiritsemään hyvää harrastusta.Ja eihän töissäollessa edes satu mitään kuolemattoman hauskaa mistä voisi mainita jälkipolville tyyliin "Saiskon yhden pihvin ilman kiisseliä",koska meidät on kaikki tasapäistetty.
Ei saa olla hauskaa eikä kivaa ja nauraminenkin on melkein kielletty.Ne Suuret Persoonat on työpaikoilta joko jääneet eläkkeelle tai tulleet järkiinsä ja lähteneet muualle töihin.
Että ei mulla muuta.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Eno ja sen vene

Vanhan sanonnan mukaan voi joku pudota kun eno veneestä.
Niinpä,mutta allekirjoittaneelle on tulvinut mieleensä tuhannen tulimmaista kysymystä liittyen sanontaan
"Putosi kun eno veneestä",ohessa muutama mieleen juolahtanut kysymys:

1.Kenen eno on kyseessä?
2.Kenen veneestä se eno putosi?
3.Millainen vene se oli,mistä eno putosi?
4.Missä se vene oli,kun eno siitä putosi?
5.Mitä eno teki siellä veneessä?
6.Oliko enon touhu veneessä senkaltaista että eno väistämättä putosi veneestä?
7.Olisiko putoamisen voinut välttää?
8.Miten enon kävi kun se putosi veneestä?

Entäpä sanonta "Lähti kuin kuppa Töölöstä":

1.Minne se kuppa Töölöstä lähti?
2.Miten lujaa se kuppa Töölöstä lähti?
3.Miksi se kuppa lähti Töölöstä?
4.Oliko kuppa syntyperäinen töölöläinen?
5.Aikooko kuppa olla pitkään pois Töölöstä ja meinaako se kupa palata sinne Töölöön?

Murjaisuun "lähti kun telkkä pöntöstä" voisi käyttää lähestulkoon samaa kysymyssarjaa kun edelliseen sanontaan:

1.Miksi telkkä lähti pöntöstä ?
2.Miten telkkä sieltä pöntöstä lähti?
3.Minne se telkkä lähti sieltä pöntöstä?
4.Lähtikö telkkä pöntöstä pysyvästi vai aikooko se palata sinne pönttöön?
5.Oliko kyseessä telkän oma kotipönttö vai oliko telkkä tehnyt pönttömurron eli murtautunut esim. kottaraispönttöön?
6.Millainen pönttö oli?






Sketsisarja Kummelissa Matti Näsä käytti usein sanontaa "lähti kun viitasuni" - tätä en rupea tarkemmin analysoimaan,koska lähinnä allekirjoittanutta kiinnostaisi tietää mitä tuo sanonta tarkoittaa ja onko se joku tamperelaisten oma munansaannos?


Että tämmöstä.....Leppoisaa sunnuntaipäivää - sateista semmoista :)